Aluksi
Kun nyt valo on monessa mielessä – ja nimenomaan mielessä – taas tilapäisesti voittamassa syksyn ja talven pimeyden, ajattelin herättää tämän bloginkin henkiin. Ainakin hetkeksi. Enpä äkkiseltään muista, että tällaista puolen vuoden taukoa olisi ennen ollut. Kerta se on ensimmäinenkin, ja epäilemättä näitä jatkossakin tulee. Vakaa aikomus kuitenkin on, että lähimmän muutaman kuukauden sisällä tänne vielä ainakin joku muukin tekstinpätkä tai kuvakooste ilmestyisi. No, näkee kun elää.
Kirjoittelin alla olevan jutun alkuperäisversion maaliskuun viimeisellä viikolla. Jutun ei ollut tarkoitus päätyä tähän omaan blogiini vaan aivan muuanne. Jutussa ei kuitenkaan olisi sitäkään vähää järkeä, jonka luulen nyt sieltä täältä pilkistävän, jos tästä jättäisi poliittiset kannanotot pois. Koska taho, jonne tätä alkujaan suunnittelin, on poliittisesti, uskonnollisesti yms. täysin sitoutumaton, ei tämä tällaisenaan sinne sovi. Niinpä en katsonut järkeväksi yrittää tavoitella yleisöä sensuroidulla versiolla, vaan laitan tämän nyt näkysälle tänne. On tämä kuitenkin kai järkevämpää kuin pelkälle omalle kovalevylleni jupiseminen.
Joiltain osin tässä on toistoa kahdeksan vuoden takaiseen kirjoitukseeni nähden. Toisto selittyy tietenkin sillä, että alkujaan suunniteltu kohde oli toinen. Ja sitä paitsi kai kahdeksan vuotta on riittävän pitkä aika, että saa jo alkaa puhua osittain samoista asioista?
Se siitä, nyt asiaan.
Kuun pinnanmuotojen nimeämisperusteet
Luonnollisilla taivaankappaleilla on se erikoinen ominaisuus, että niin kauan kuin ne pysyvät avaruudessa, kukaan ei omista niitä. Ei Jeff Bezos, Elon Musk tai Mark Zuckerberg, ei Donald Trump, Xi Jinping tai Petteri Orpo, ei EK tai SAK. Omaan kollektiiviseen napaamme tuijottaen voimme ajatella niitä koko ihmiskunnan yhteisenä “omaisuutena”. Laajemmassa katsantokannassa ne ovat maailmankaikkeuden lahjoja kaikille niille eliöille, jotka jollain tavoin pystyvät niitä aistimaan tai olemaan niiden kanssa vuorovaikutuksessa. Toisin kuin poliitikot, taivaankappaleet ovat todellinen yhdistävä tekijä.
Auringon jälkeen Kuu on ollut ihmislajiin eniten niin fyysisesti kuin henkisestikin vaikuttanut taivaan kohde. Se on muodostanut vanhimpien tunnettujen kalenterien perustan ja sen myötä antanut ihmisille ainutlaatuisen mahdollisuuden ajatella asioita pelkkää välitöntä eloonjäämistä tai lisääntymistä abstraktimmin ja suunnitelmallisemmin, tulevaisuuteen suuntautuen. Yhä edelleen monien kulttuurien ja uskontojen käyttämät kalenterit perustuvat ainakin osittain Kuuhun. Merkittävimpiä näistä ovat kiinalainen, hindulainen, buddhalainen, juutalainen ja islamilainen kalenteri.
Tätä taustaa vasten ei olekaan mikään ihme, että ihmiset kautta aikojen ja kulttuuripiirien ovat tyypillisesti pitäneet Kuuta jumalana tai ainakin jonkinlaisen jumaluuden ilmentymänä. Yhä edelleen vaikkapa sadat miljoonat romaanisten kielten taitajat viittavat Kuusta puhuessaan roomalaiseen Kuun jumalattareen Lunaan.
Länsimaissa käsitys Kuusta vaihtui jumalasta tai täydellisestä jumalaisen suunnitelman ilmentäjästä maankaltaiseksi kappaleeksi 1600-luvun alusta alkaen. Tuolloin Galileo Galilein (1564–1642) johdolla nähtiin, että Kuu ei ole sen kummempi kuin Maakaan. Kuun pinnanmuodot ovat ehkä hieman erilaisia kuin mihin täällä on totuttu, mutta ainakin Kuulla on pinnanmuotoja. Ideaalisen täydellisen pyöreän Kuun katoamisen myötä ihmisten näkökulma siihen muuttui, samalla myös maailmankatsomus.
Galileita seuranneet Kuun tutkijat kokivat tarpeelliseksi nimetä sen pinnanmuotoja. Alkuun nimeäminen oli villiä ja vapaata, mutta ennen pitkää nimeämiskäytännöt vakiintuivat. Isommat ja pienemmät tummat laavatasangot saivat runollisempia nimiä, mutta yleisimmät pinnanmuodot eli kraatterit nimettiin erityisesti tähtitieteen tutkijoiden mukaan. Näin vältettiin poliittisten nimitysten aiheuttamat riidat, ainakin suurimmalta osin.
Koska entisaikoina tutkijat olivat hyvin usein samalla pappeja, kuukarttoihin päätyi runsain määrin erilaisten hengenmiesten ja joskus hyvin harvoin myös -naisten nimiä. Osa näistä Kuuhun nimensä saaneista oli vastuussa niin joukkomurhista kuin vähäisemmästäkin uskonnon nimissä harjoitetusta vainosta. Myös tähtitiedettä tukeneita maallisia hallitsijoita kunnioitettiin nimeämällä kraattereita heidän mukaansa. Pääosin kuitenkin Kuuhun nimensä saaneet henkilöt ovat olleet ihmisiä, joiden tieteellisiä ansioita on ollut mahdollista kunnioittaa kulttuuritaustasta tai esimerkiksi uskonnollisesta näkemyksestä riippumatta.
Kuun sekava nimistö saatettiin 1930-luvulla kansainvälisen tähtieteellisen unionin (IAU) valvovan silmän alle. Kun avaruusluotaimet alkoivat tutkia planeettoja ja niiden kuita yhä tarkemmin, tarvittiin pinnanmuotojen nimeämiseen selkeät ja yhtenäiset periaatteet. Nykyisellään planetaaristen kappaleiden nimeämissääntöjen yhdeksäs pykälä sanoo seuraavaa:
“No names having political, military or religious significance may be used, except for names of political figures prior to the 19th century.”
Hyvin vapaasti suomennettuna tuo pykälä kuuluu suunnilleen näin: Nimiä, joilla on poliittista, sotilaallista tai uskonnollista merkitystä ei voi käyttää, poislukien ennen 1800-lukua vaikuttaneet poliittiset hahmot.
Äkkiseltään ajatellen tuo tuntuu pykälältä, jonka arvo ja merkitys on hyvin helppo ymmärtää, ja jonka noudattaminen olisi vallan yksinkertaista. Käytäntö on osoittanut, että sitä voidaan soveltaa myös takautuvasti, sillä ilmeisimmät kuunatsit saatiin jokunen vuosi sitten kaikessa hiljaisuudessa siivotuksi nimistöstä pois. Tämä ei tosin tietenkään koskenut tuhansien, jopa kymmenien tuhansien orjatyöhön pakotettujen keskitysleirivankien ja V2-rakettihyökkäysten uhrien kuolemaan keskeisesti vaikuttanutta SS-majuri Wernher von Braunia (1912–1977), joka oli liittynyt natsipuolueeseen jo vuonna 1937.
Jumalien kieltoon pinnanmuotojen niminä on käytännössä joitakin selviä poikkeuksia. Esimerkiksi Venuksen kartat ovat täynnä erilaisia jumalattaria. Jupiterin tulivuorten peittämän Io-kuun nimistö taas tulee suurelta osin erilaisilta tulen, tulivuorten tai Auringon jumalilta ja jumalattarilta. Myös kolmella muulla Jupiterin suurella kuulla on erilaisten kohteiden nimien teemoina jumalia, samoin Saturnuksen suurimmalla kuulla Titanilla. Kääpiöplaneetoista Cereksellä ja Plutolla on myös omat jumalteemaiset pinnanmuotonsa. Ovat tietysti itse planeettojenkin nimet jumalilta peräisin. Kaikille näille jumalille varmasti löytyy vielä jostain palvojansa, mutta pääsääntöisesti kyseessä ovat kuitenkin erilaiset historian hämystä kaivetut mytologiset hahmot, eivät suurten uskontojen nykyisin palvotut jumalat, profeetat tai arvostetut pyhimykset.
Erityisesti on syytä panna merkille, että taivaankappaleista läheisimmän eli Kuun nimeämisohjeissa ei sanota, että minkäänlaisia kohteita sopisi enää nimetä jumalien, pyhimysten tai muiden uskonnollisten hahmojen mukaan. Tällä vuosituhannella IAU onkin pääasiallisesti kyennyt noudattamaan sääntöään uskonnon samoin kuin politiikankin pitämisessä poissa Kuusta. Uskonnollisesta näkökulmasta kaksi tuoreehkoa poikkeamista IAU:n nimeämissäännöistä pistää kuitenkin pahasti silmään.
Pyhä Hildegard
Hildegard Bingeniläinen (n. 1098–1179) oli nykyisen Saksan alueella vaikuttanut katolinen abbedissa, joka johti benediktiiniläisluostaria. Näkyjensä vuoksi Hildegardia pidettiin jo hänen elinaikanaan profeettana. Nykysilmin tarkastellen Hildegard oli mystikko, teologi, kirjailija, säveltäjä ja oman aikansa lääketieteen kontekstissa merkittävä parantaja, joka perehtyi laajasti kasveihin ja niiden oletettuihin terveysvaikutuksiin. Hän kävi kirjeenvaihtoa useiden paavien ja muiden ajan merkkimiesten kanssa. Keskiajalla eläneenä oppineena ja osin vaikutusvaltaisenakin monialaisena naisena hän oli kiistatta erittäin kiinnostava ja merkittävä hahmo.
 |
|
Vuodelta
1151 peräisin olevan Scivias-teoksen kuvituksessa Hildegard Bingeniläinen saa
näyn ja kertoo sen opettajalleen munkki Volmarille. Kuva: Miniature
from the Rupertsberg Codex of Liber Scivias, Public Domain / Wikimedia. |
Hildegardin aikana, vuosina 1147–1150, toteutettiin toinen ristiretki. Asiaa syvällisemmin tuntemattomana maallikkona on mahdotonta sanoa, millainen lopulta oli Hildegardin suhtautuminen ristiretkien kaltaisiin verisiin uskonsotiin, mutta ainakin hän ylisti toiselle ristiretkelle sotilaita värvänneen Bernhard Clairvauxlaisen (sittemmin Pyhä Bernhard, 1090–1153) pyrkimyksiä, osin tietysti omia etujaankin ajaakseen.1
Keskiaikaisen katolisen abbedissan ja profeetan uskonnollisesta merkityksestä nykypäivänä voisi varmastikin saivarrella pitkään. Eri asia kuitenkin on, että katolisille Hildegard on pyhimys. Epävirallisesti Hildegardia on pidetty pyhänä jo vuosisatojen ajan, ja vuonna 2012 pedofiilien suojelijanakin tunnetuksi tullut paavi Benedictus XVI (1927–2022) teki hänestä myös virallisesti kirkon pyhimyksen.
Suomen katolisen kirkon mukaan ”Kirkko kunnioittaa (dulia) – ei koskaan palvo (latria) – pyhiä ihmisiä heidän antamansa uskontodistuksen vuoksi varmana siitä, että Jumala on ottanut heidät luokseen taivaaseen, ja luottavasti uskoen, että hän kuuntelee heidän esirukouksiaan.” Pyhimyksillä siis voi perustellusti katsoa olevan merkittävä asema katolisessa kirkossa ja uskonnossa.
Katolisten lisäksi myös anglikaanit ja episkopaalit pitävät Hildegard Bingeniläistä yleisesti pyhänä. Virallisten ja vaikutusvaltaisten kirkkokuntien pyhimysaseman lisäksi Hildegardin uskonnollinen merkitys näkyy siinä, että uskontoihin rinnastuva new age -liike on pitänyt hänen mainettaan yllä etenkin hänen mystisten näkyjensä ja luonnonlääketieteellisen työnsä vuoksi.
Erilaisissa uskomusjärjestelmissä suurta arvonantoa nauttivana ja pyhimykseksi ylennettynä henkilönä Hildegardia voisi siis kaiken järjen mukaan pitää IAU:n sääntöjen mukaan täysin sopimattomana henkilönä saamaan nimensä Kuun pinnalle. Vaan kuinka ollakaan, talvella 2016 IAU:n Kuun nimistöstä päättävä työryhmä katsoi parhaaksi laittaa Hildegardin nimen Kuuhun peräti kahteen kertaan. Ennestään nimetön 122-kilometrinen ikivanha (pre-nektarinen) kraatteri Kuun etäpuolella sai nimekseen Hildegard. Lisäksi Hildegardin sisällä sijaitseva, aiemmin nimellä Pikel’ner K tunnettu 33-kilometrinen hieman nuorempi (nektarinen) kraatteri on nykyisin Hildegard K.
 |
|
Hildegard ja Hildegard K ovat vanhoja törmäyskraattereita Kuun etäpuolella. Pohjoinen ylhäällä. Kuva: NASA / ASU / LRO WAC / QuickMap / T. Öhman. |
IAU kertoo lyhyesti myös jokaisen nimen taustan. Hildegardin kraattereiden kohdalla hänen todetaan olleen saksalainen kirjailija, säveltäjä mystikko ja visionääri, ja että Saksassa häntä pidetään luonnonhistorian tieteellisen tutkimuksen perustajana. Samalla sujuvasti unohdetaan, että hän on myös pyhimys.
Kukaan tuskin kiistää Hildegardin teologisia, taiteellisia,
lääketieteellisiä ja osin luonnontieteellisiäkin ansioita. Niiden perusteella
hänen voisi ajatella ansaitsevan paikkansa jonkin aurinkokuntamme kohteen
pinnalla, vaikkapa naisten planeetta Venuksesta, tai kenties taiteilijoistaan
kuulun Merkuriuksen kraatterin nimenä. Kuun kraatterien nimeäminen hänen
mukaansa on kuitenkin hieman erikoisempaa, sillä Kuun kraatterien nimien
teemana tulisi olla luonnontieteilijät, insinöörit, tutkimusmatkailijat ja muut
henkilöt, jotka ovat antaneet merkittävän panoksen tähtitieteelle, planeettatutkimukselle
tai avaruustutkimukselle.2 No, ehkä Hildegardin kirjassaan Scivias esittelemä ”kosminen muna”
riittää merkittäväksi panokseksi tähtitieteelle. Hänen muut ansionsa eivät
kuitenkaan muuta mihinkään sitä tosiasiaa, että Hildegard on myös ja eritoten katolinen
pyhimys.
 | |
| Universumi Hildegardin näyn mukaan. Kuva: Meister des Hildegardis-Codex - The Yorck Project (2002) 10.000 Meisterwerke der Malerei (DVD-ROM), distributed by DIRECTMEDIA Publishing GmbH. ISBN: 3936122202, Public Domain / Wikimedia. |
Hildegardin nimi Kuun pinnalla on sääntöjenvastaisuudestaan huolimatta ellei varsinaisesti puolusteltavissa niin ainakin jossain mielessä ymmärrettävissä. Maaliskuussa IAU:n Kuun nimistötyöryhmä teki kuitenkin päätöksen, joka ei kestä minkäänlaista kriittistä tarkastelua ja saattaa koko työryhmän erittäin kyseenalaiseen valoon.
Shiva, Shakti ja hindulainen dualismi
Intian Vikram-laskeutuja ja Pragyan-mönkijä päätyivät viime elokuussa onnistuneesti Kuun pinnalle, eteläiselle tasangolle Manzinus U ja Boguslawsky C -kraatterien välimaastoon. Erilaisten ensimmäisten onnistuneiden kuulaskeutumisten kunniaksi on annettu virallisia nimiä 1960-luvulta alkaen, kuten Planitia Descensus Luna 9:n (ensimmäinen pehmeä laskeutuminen), Statio Tranquillitatis Apollo 11:n (ensimmäinen miehitetty laskeutuminen, Statio Tianhe Chang’e-4:n (ensimmäinen pehmeä laskeutuminen etäpuolelle) ja Statio Tianchuan Chang’e-5:n (Kiinan ensimmäinen näytteenhakulento) kunniaksi, joten Intian menestyksen myötä odotettavissa oli tämän hieman epämääräisen perinteen jatkuminen.
.png) |
|
Narendra
Modi vuonna 2022.
|
Järkytys olikin melkoinen, kun IAU julkisti 19.3.2024 tekemänsä päätöksen: Vikramin ja Pragyanin laskeutumispaikka tunnettaisiin tästä lähtien nimellä Statio Shiv Shakti. IAU:n virallisen selityksen mukaan nimen taustalla on ilmaus, joka intialaisessa mytologiassa tarkoittaa luonnon maskuliinisesta (Shiva) ja feminiinisestä (Shakti) puolesta koostuvaa dualismia. Kun viime elokuussa intialaiset oppositiopoliitikot vastustivat Modin ehdotusta, juuri näin Modi oli esitystään puolustellut. Modin esitys oli siis mennyt IAU:ssa läpi käytännössä sellaisenaan.
 |
|
Laskeutumispaikat, kuten tässä kuvassa esitetty Statio Shiv Shkakti, ovat virallisesti pistemäisiä kohteita, joten niillä on kyllä koordinaatit (tässä tapauksessa 69,37°S, 32,32°E) mutta ei läpimittaa. Itse Vikram-laskeutujaa on vaikea nähdä vasemman alakulman suurennetustakaan näkymästä, mutta laskeutujan varjo erottuu selvästi rakettimoottorien valkoiseksi pyyhkimää taustaa vasten. Kuvan keskellä olevan valkoisen laatikon leveys 338 m (laatikko ei kuvaa vasemmalla alhaalla suurennettuna olevaa aluetta vaan on vain NASAn kuvaan piirtämä löytämisapu). Kuva: NASA / ASU / LRO NAC M1447750764LR / T. Öhman. |
IAU ei julkisesti perustele päätöksiään. Henkilökohtaisesta kokemuksesta tiedän, ettei sieltä myöskään haluta vastata sähköpostitse lähetettyihin, ainakin omasta mielestäni asiallisiin kysymyksiin tai kritiikkiin. Näin ollen ulkopuolisen on täysin mahdotonta arvioida, miten hindunationalistinen propaganda ja uskonto voivat noin vain päätyä Kuun nimistöön.
Tiedon puutteesta ei voi olla kyse, sillä alkeelliseenkin yleissivistykseen pitäisi kuulua, että Shiva on jonkinmoinen intialainen jumala. Jos uskomme vaikkapa suomenkielistä Wikipediaa, ”Shiva on sekä luoja, ylläpitäjä että tuhoaja. Shaivismin mukaan kaikki hindujen jumalat ja jumalattaret ovat osa Shivaa.” Shakti on keskimääräiselle länsimaiselle ihmiselle varmasti vieraampi, mutta kyseessä on ”hindulaisuudessa naispuolisen jumalallisen energian käsite”. Esimerkiksi englanninkielisen Wikipedian mukaan Shaktia voidaan pitää myös jumalana, ja shivashakti (eli shivshakti) on käsite, joka koostuu maskuliinisesta tietoisuudesta ja feminiinisestä jumalallisesta energiasta. IAU:n täytyykin ymmärtää ”uskonnollinen merkitys” jollakin itselleni tyystiin vieraalla tavalla.
IAU puhui Modin suulla kaunistellen mytologiasta, ei aktiivisesti harjoitettavasta uskonnosta ja yhdestä maailman palvotuimmista jumalista. IAU ei kuitenkaan päätöksellään rikkonut vain sääntöjensä uskontoa käsittelevää osaa, sillä Statio Shiv Shakti on tietysti myös poliittinen nimi.
Narendra Modi on ollut Intian pääministerinä pian vuosikymmenen. Jos vähänkään seuraa uutisia, ei ole voinut välttyä huomaamasta, että Modi on erittäin suuren rahan tukema uskonnollinen kiihkoilija, joka on tehnyt etenkin muslimivähemmistön elämästä Intiassa entistäkin vaarallisempaa. Modin poliittiset vastustajat siirretään syrjään ja kriittiset äänet vaiennetaan.
Vikramin laskeutumispaikan nimeäminen Statio Shiv Shaktiksi onkin märkä rätti vasten kaikkien niiden kasvoja, jotka eivät jaa Modin uskonnollisia tai poliittisia näkemyksiä. Chandrayaan-3:n, Vikramin ja Pragyanin menestys ja Statio Shiv Shaktin nimen virallistaminen tulivat Modin propagandan kannalta hyvään aikaan, sillä Intian parlamenttivaalit alkoivat 19.4.2024 ja kestävät puolitoista kuukautta. Olisi ollut kiinnostavaa seurata keskustelua, jota nimistötyöryhmä kävi vaalien huomioimisesta. Vai mahdettiinkohan moista edes käydä?
Onneksi Intiassa sentään keskustelua on käyty ja eräät intialaiset tutkijat ovat peräti tohtineet kritisoida Modin tapaa valjastaa intialaisten huikea teknologinen saavutus osaksi uskontoa ja politiikkaa. Helppoa vastahankaan asettuminen ei ole, sillä ilmeisenä vaarana on työpaikan menetys tai urakehityksen katkeaminen. Mielenkiintoista tässä kaikessa on sekin, että länsimaista kritiikkiä IAU:n päätöksestä ei ole pahemmin näkynyt. Osin kyse on tietysti siitäkin, että harva tutkija on kiinnostunut Kuun nimistöstä ja vielä harvempi siitä, onko jokin nimistöön liittyvä asia moraalisesti kestävällä pohjalla vai ei. Osa varmasti vaikenee somelynkkauksen pelostakin.
Pitäisikö asiasta sitten ylipäätään välittää? Jumalien ja jumalattarien nimiä on lähiavaruus täynnä, joten mitäpä sillä on väliä, että Kuussa on katolinen pyhimys tai hindulainen jumaluus? Kumpaakaan emme voi Maasta käsin havaita, joten nimien merkitys on lähinnä symbolinen.
Symbolien painoarvoa ei kuitenkaan sovi väheksyä, ja etenkin Kuulla on aivan erityinen merkitys ihmisten mielissä. Pyhä Hildegard tai Shivshakti herättävät varmasti lukuisissa ihmisissä vilpittömän positiivisia ajatuksia. Selvää kuitenkin on, että monille muille niistä tulee mieleen silmitön väkivalta ja vähäisemmät sorron ilmenemismuodot.
Ja missä kulkee raja? Kun nyt hyväksymme Narendra Modin poliittis-uskonnollisen propagandan, mitä tapahtuu jos Venäjä saa aikaiseksi onnistuneen kuulaskeutujan? Mikäli Vladimir Putin (1952–) silloin päättää, että laskeutumispaikan nimeksi tulee Statio Stalin, hyväksymmekö senkin mukisematta?
